1.8.2003 tuli voimaan uusi uskonnonvapauslaki entisen, vuonna 1922 säädetyn tilalle.
Nykyisessä perustuslain artiklassa 11 asiasta säädetään näin:
- 11 § Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.
- Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.
- Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
Nykyisen lain mukaan lasten uskonnollinen asema on vanhemmista riippumaton, lapsi ei enää automaattisesti kuulu samaan uskontokuntaan vanhempiensa kanssa
- 12 -vuotias lapsi voidaan liittää tai ilmoittaa eronneeksi vain hänen omalla kirjallisella suostumuksellaan
- 15 vuotta täyttänyt lapsi voi huoltajan kirjallisella suostumuksella liittyä tai erota uskonnollisesta yhdyskunnasta
- 18 vuotta täyttänyt saa päättää uskonnollisesta asemastaan täysin itsenäisesti
Kirkollinen elämä 1900 – luvulla
Suomen itsenäistyttyä kirkollinen elämä ja vanhat perinteet kokivat muutoksia.
- vuosittainen ehtoolla käyminen jäi pois
- kirkollinen kiertokoulu loppui 1920 -luvulla
- kinkerit (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kinkerit) vähenivät rippikoulun yleistyessä
- kirkollisveron kerääminen yhdistyi kunnalliseen verotukseen v. 1959
- kirkon kontrolli oli pienempi, kirkkoon kuuluva sai itse päättää sitoutumisensa määrän
- jumalanpilkka ei ole enää rikosnimike, sen on korvannut rikosnimeke uskonnonrauhaa vastaan
Kirkon suhde yhteiskuntaan
Sodilla on ollut paljon vaikutusta kirkon ja yhteiskunnan välisiin suhteisiin
Vuoden 1918 sisällissota vaikeutti kirkon suhdetta työväestöön, sillä kirkko oli enimmäkseen valkoisten puolella
Tässä voidaan huomata, miten uskonto voi toimia myös kansakuntaa hajottavana voimana
Kirkkoon on kohdistunut erilaisia muutospaineita kuten 1950 -luvulta lähtien: herätysliikkeet ovat syyttäneet kirkkoa liian sallivasta asenteesta yhteiskunnassa vaikuttaviin uusiin ilmiöihin
Vuonna 1919 Suomen valtio todettiin uskonnollisesti tunnustuksettomaksi
Kirkon jäsenenä oleminen on aivan erilaista kuin ennen, nykyään uskonnon harjoittaminen on yksilöllinen asia, kun taas ennen se oli pakollista, yhteistä ja julkista
Naispappeus
Vuonna 1986 kirkolliskokouksessa naispapin virka lopulta mahdollistettiin kirkossa.
Niina
Niinan teksti, muokkasin tekstin näkyviin, ettei tarvitse tehdä työtä uudelleen. Nyt pitäisi näkyä kaikille. :)
VastaaPoistaHyvää lomaa!
No hyvä, kiitos paljon!!
VastaaPoista