Suomen kirkkohistorian aikajana

Suomalainen muinaisusko (1100-1200)

Luonto, vainajat ja tuonpuoleinen keskeisimpiä. Monia jumalia eri elämän osa-alueille, kuten eri tavoin luontoa hallitsevat Ukko, Tapio ja Ahti. Jumalien ja yhteisön välisistä asioista vastasi shamaani. Hänellä on kyky irtaannuttaa sielu ruumiistaan matkustaakseen jumalten maailmaan kysymään apua, sekä tietoa menneestä että tulevasta. Tähän shamaani pystyi vain transsitilassa, mikä saavutettiin esim. yhdessä kärpässienillä, rumpumusiikilla, tanssilla ja amuleteilla. Suomen muinaisuskoille tyypillistä on yhteisöllisyys. Metsästäminen, monet juhlat ja niihin liittyvät rituaalit kokosivat kaikki sillä seudulla asuvat samaan paikkaan.

Suomen katolinen keskiaika (1100-1200)-(1400-1500)

Uskonnollinen keskus oli Turussa, mihin perustettiin dominikaaniluostari vuonna 1249 ja sen yhteyteen luostarikoulu. Juuri Turun piispa omasi korkeimman aseman Suomen katolilaisuudessa. Uskominen oli kovin tapaorientoitunutta, mikä ei ihmisiä juurikaan haitannut kirkon tarjotessa aikansa parasta lääkehoitoa, koulutusta ja suojaa matkalaisille. Kirkko oli suuri auktoriteetti, sekä sivistyksen edistäjä muuten vielä kovin karskissa ja alkukantaisessa Suomessa.


Uskonpuhdistuksen vuosisata (1500)

Ehdottomasti suurin vaikuttaja Turun piispanakin toiminut, Suomenkirjakielen pioneeri Mikael Agricola. Martti Lutherin opissa ollut Mikael toi uudistetut kristilliset opinkäsitykset Suomeen, Käänsi Uuden testamentin Suomen kielelle, vaikkakin kirjoitusasutta, sekä julkaisi ensimmäisen Suomenkielisen kirjan, ABC kirian. Uskonpuhdistus päättyi Uppsalan kokoukseen (1593), missä Ruotsin valtakunnan uskonnoksi virallistettiin Luterilaisuus. Uskominen alkoi helpottua, sillä kansa sai lukea Raamattua omalla kielellään ja vastaanottaa opetusta ymmärrettävämmin.


Luterilainen Puhdasoppisuus (1600)

Luterilaisen kirkon aloittama siveellistä ja uskonnollisesti säntillistä elämää painottava ajattelu. Kirkko korosti siis uskon oikein ymmärtämistä, mitä alettiinkin ajamaan eteenpäin tehostetulla opetuksella kansan parissa, mikä käytännössä tarkoitti kiertokoulutoimintaa. Näissä nuoria sekä vanhempiaan opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan ja vuosittaisissa kinkereissä testattiin opittuja taitoja. Ajan myötä nuorten opetusta alettiin järjestämään rippikoulun nimellä.
 Muualla Euroopassa, puhdasoppisuuteen liittyneet noitavainot eivät olleet samaa suuruusluokkaa nykyisen Suomen alueella. Noitaoikeudenkäynnit käytiin normaalin oikeudenkäynnin tapaan Ruotsin valtakunnan kirkollisen inkvisition puuttuessa. Täällä pohjoisessa merkittävämpää noitavainoa esiintyi vain noin 20 vuoden ajan 1600-luvun lopulla, toisin kuin etelämmän Euroopan pitkät vainokaudet antavat ymmärtää.


Omakohtainen usko ja järjen aika (1700)

Pääasiassa painottuen 1700-luvun loppupuolelle, valistusaatteen kannattajat arvostivat uskonnosta irtautuneenpaa koulutusta ja faktoilla selitettävää maailmaa. Tietokirjallisuutta alettiin painaa eri tieteenalojen tutkimista varten, mitkä herättivät sekä levittivät uusia kysymyksiä kaiken alusta, toiminnasta ja muustakin ennen Raamatulla selitetystä asiasta.
 Uskontofilosofit toivat juuri uskontoon uusia teorioitaan ja pyrkivät epäkohtia löytämällä ikään kuin järkeistää ihmistä elämään tässä maailmassa, karkeasti kuvailtuna.


Venäjän vallan aika (1800)

Pääseikkoja kirkon kokonainen erkaantuminen valtiosta ja uudet vapaat suunnat ulkomailta.

Eniten Tsaarista hyötyivät Suomen ortodoksit, jotka saivat sekä enemmän kannatusta, että kaksi uutta kirkkoa Helsinkiin. Uskonnon harjoittaminen tuli vapaamuotoisemmaksi, vaikka se nykypäivän kristillisyyteen verrattaessa olisikin vielä alkukantaisen oloinen.


Kohti uskonnonvapautta ja nykypäivää (1900)-2000)

-Tärkeät lakiuudistusvuodet 1922, 1986 ja 2003.

- 1922 ja 2003 uskonnonvapauslakiuudistukset

-1986 Naispappeus laillistettiin

-Lukuiset lakipykälät tekivät uskomista laissa tämänhetkisen, eli yhä vapaamman.

-Tulevaisuudessa Suomen muuttuessa, saatetaan uskontoon liittyviä lakeja taas muuttaa tilannetta vastaaviksi.

Saku